Leo Bergman Humanistista politiikkaa insinöörin työkaluilla

Hyvinvointivaltio ylläpidetään valinnoilla

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta käsitteli 27.2. kokouksessaan kehitysvammaisten palveluita. Vaikka julkisella sektorilla Suomessa karsittavaa riittää, tässä on esimerkki palveluista, jotka ovat mielestäni ihan hyvinvointivaltion ytimessä. Julkiset palvelut pitää kohdistaa ensisijaisesti nimenomaan kaikista heikoimmassa asemassa oleville ja siksi pidänkin erittäin hyvänä asiana, että vammaispalveluiden laatua pyritään nostamaan.

Hyvä laatu vaatii kuitenkin myös rahaa, ja brutaali todellisuus on se, että julkisiin menoihin on käytettävissä vain rajallinen budjetti. Onko kaikille alle 25-vuotiaille tarjottava maksuton ehkäisy tärkeämpää kuin laadukkaat vammaisten asumispalvelut? Panostetaanko asunnottomuuden hoitamiseen vai jaetaanko 17 miljoonaa euroa kulttuuriavustuksia? Kuulostaa ehkä hölmöltä rinnastaa näitä, mutta verorahojen käytössä on nimenomaan kyse tällaisista valinnoista. Mitä enemmän levitämme julkista sektoria kattamaan ”toissijaisempia” palveluita sitä hankalampaa ensisijaisten palveluiden järjestämisestä tulee, koska ne kilpailevat samoista resursseista. On vielä usein niin, että ne, jotka eniten näitä ensisijaisia palveluita tarvitsevat, ovat heikoimmassa asemassa eivätkä saa ääntään helposti kuuluviin.

Toinen tärkeä asia julkisen palvelun resursointia miettiessä on tunnistaa sen tärkein käyttäjäryhmä. Monesti ei ole järkeä kohdistaa (ilmaista) palvelua kaikille tuloluokille, koska keskiluokka voisi ostaa palvelun itsekin vapailta markkinoilta. Mikäli palvelu kohdistetaan tehottomasti kaikille, paineet veronkorotuksiin nousevat. Koska keskiluokka ja hyvätuloiset maksavat suurimman osuuden veroista, he alkavat vaatia myös suurempaa osuutta julkisista palveluista, mikä taas nostaa veropainetta entisestään ja kierre on valmis. Hyvä esimerkki huonosti kohdennetusta julkisesta palvelusta on kaikille tuloluokille maksettavat lapsilisät, joissa keskiluokka kierrättää omaa rahaansa valtion tehottoman hallintomyllyn kautta takaisin itselleen. Jos lisät maksettaisiin vain huonompiosaisille, keskiluokan verorasitetta voitaisiin laskea.

Tarkoitukseni oli tässä puhua vammaisten asumispalveluista, mutta kirjoitus lähtikin vähän tangentille. Takaisin pikaisesti aiheeseen. Olen tyytyväinen lautakunnan ratkaisusta palauttaa asia valmisteluun. Edellytimme, että kaikkia palveluntarjoajia velvoittavaa laatutasoa nostetaan ja määritetään, että kyse on pitkäaikaisesta asumisesta. Halusimme siis olla varmoja siitä, ettei ketään voida pakottaa muuttamaan pois kotoaan tarjouskilpailun vuoksi.

Uudestaan asiaa päästään käsittelemään kevään aikana.

Kirjoittaja on Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen ja varavaltuutettu

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat